Kalvitsassa on useita luontoretkikohteita
Kalvitsasta muutama kilometri itään on kilometrin pituinen Eeronpolku, joka vie jo 1980-luvulla suojellulle Kurjenlamminsuolle.
Keväisin kuohuaa Myllykankaantien alittava Papinjoen koski, jossa virtaa laajoilta suoalueilta tuleva vesi Pitkäjärven kautta Kyyveteen. Myöhemmin kesällä joessa on melko vähän vettä.
Kalvitsassa on paljon soita, joilta löytää mm. karpaloa, lakkaa, hillaa ja suomuurainta.
Koska asutus ei ole kovin tiheää ja luonto on selvässä enemmistössä, Kalvitsan alueella liikkuu paljon eläimiä: karhuja, ilveksiä, kettuja ja joskus susia. Asutuilla alueilla on nähty kaupunkilaiseläimiäkin, kuten siilejä ja lokkeja.
Hieppentien loppupäässä on merkitty uimapaikka Kyyveden rannassa. Hieppeentie lähtee KT 72:n Kalvitsan risteyksestä länteen.
Kalvitsan asema on kulttuurihistoriallinen kohde, jota on palautettu aseman kulta-aikojen henkeen. Asemalla on kesäkahvila ja syksyisin järjestetään Savon radan päivä, jossa kulkee junakin.
Asemakahvilan aukioloaikoina voi käydä myös aseman takapihalla olevalla luontopolulla.
Asema-alueella ovat säilyneet myös rautatieläisten asunnot: kahden perheen kaksoisvahtitupa ulkorakennuksineen sekä ratavartijan tupa ja ulkorakennus.
Kalvitsan eteläpuolella on uusi Kovalansuon kosteikko, jonne on rakennettu retkeilyreitti ja tulipaikka.
Kalvitsan vuonna 1972 käyttöönotettu automaattipuhelinkeskusrakennus on museoitu, ja siellä on järjestetty avoimia ovia.
Kalvitsan kylä 